Sana “teatteri” on peräisin kreikankielisestä sanasta “théatron”, joka merkitsee “katselemiseen tarkoitettua paikkaa”, mutta kaikki teatterissa joskus elämänsä aikana käyneet tietävät varsin hyvin, että se on hyvin paljon muutakin kuin vain paikka, jossa järjestetään esityksiä. Teatteri on valtava käsite, joka pitää sisällään kaiken käsikirjoittajista harjoituksia valvoviin ohjaajiin, vuorosanojaan pänttääviin näyttelijöihin sekä kulissien takana toimiviin tekniikasta vastaaviin asiantuntijoihin. Esimerkiksi näyttelijöiden tehtävänä on esittää jotain muuta hahmoa kuin omaa itseään. Usein näyttelijä pyrkii eläytymään esittämäänsä roolihahmoon niin syvällisesti ja uskottavasti, että näytelmää katsova yleisö unohtaa hänen vain näyttelevän kyseistä hahmoa. Vaikka kaikilla näillä eri kokonaisuuksilla on oma, tärkeä paikkansa teatterissa, ei sovi kuitenkaan unohtaa sitä kaikkein tärkeintä elementtiä, jota varten teatteri ylipäätään on olemassa: yleisöä. Kaikki te
atterin elementit ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja tekevät jatkuvasti yhteistyötä. Tämän vuoksi teatteri onkin todellinen elävä ja hengittävä taiteen muoto.
Teatteri on hyvin monipuolinen taiteenlaji, joka voi pitää sisällään näyttelemisen ohella niin tanssia, laulamista, luovaa kehonkieltä kuin pantomiimiakin. Usein teatteri kuitenkin jaetaan pääpiirteittäin kolmeen eri tyyppiin, joita ovat komedia, draama sekä musiikkiteatteri. Lisäksi tragedia, komedia ja melodraama ovat teatterin muotoja. Näiden ohella teatteri on tavallaan kytköksissä muihinkin taidemuotoihin kuten balettiin ja oopperaan monen muun ohella.
Kaikki teatterissa esitettävässä näytelmässä alkaa käsikirjoituksesta eli tekstistä, jonka pohjalta näytelmää ryhdytään työstämään. Usein käsikirjoitus saattaa olla johonkin kirjallisuuden klassikkoteokseen tai miksei vähemmänkin tunnettuun kirjaan pohjautuva teksti. Teatterissa ohjaaja käyttää käsikirjoitusta eräänlaisena ohjenuorana, jonka mukaan hän ryhtyy työstämään näytelmää esitettävään kuntoon. Käsikirjoitus voi olla hyvin yksinkertainen ja pitää sisällään lähinnä eleitä ja ilmeitä, mutta toki olemassa on myös todella monimutkaisista kohtauksista ja pitkistä vuoropuheluista koostuvia käsikirjoituksia, joista esimerkkinä mainittakoon William Shakespearen runolliset teokset. Historian saatossa on ollut kymmeniätuhansia taidokkaita käsikirjoittajia ja kirjailijoita, joiden teosten pohjalta teatterinäytöksiä on laadittu. Esimerkkejä maailman tunnetuimmista käsikirjoittajista ovat Shakespeare, Molière , Marlowe, O’Neill, Chekhov, Jonson, Ibsen, Gogol, Wilde sekä Galsworthy.
Mikäli ihmisiltä eri puolilla maailmaa kysytään, mitä teatteri on, kuulee luultavasti vastauksissa varsin samankaltaisia vastauksia riippumatta siitä, mistä haastateltava on kotoisin. Teatteri o
n joka puolella maailmaa jotain, jossa näytellään siten, että esitystä seuraa viihdemielessä yleisö. Eri puolilla maailmaa on kuitenkin olemassa keskenään melko erilaisia teatterin tyyppejä. Esimerkiksi Japanista löytyy useita eri teatterityyppejä, joista esimerkkinä mainittakoon no-teatteri, jossa miespuoliset näyttelijät esittävät lauluja ja tanssiesityksiä, liikkuvat hitain liikkein ja keskustelevat keskenään runomitassa. Usein no-teatterissa käsitellään yliluonnollisia aiheita, henkistä maailmaa sekä unimaailmaa, joihin on ammennettu inspiraatiota maan historiasta, legendoista ja kirjallisuudesta. Passionäytelmä on toinen esimerkki maailman teatteriperinteestä. Hyvin monissa kulttuureissa järjestetään katolisia festivaaleja, joiden yhteydessä on yleistä järjestää passionäytelmiä, joissa kuvaillaan Kristuksen elämää, kärsimystä ja kuolemaa. Teatteri ei kuitenkaan ole välttämättä lainkaan kytköksissä uskontoihin tai edes kulttuuriin, vaan olemassa on myös moderneja teatteriesityksiä. Yksi ääripäistä perinteisiin näytelmiin nähden ovat niin kutsutut avant garde -näytelmät, jotka haastavat kaavoihin kangistuneet näytelmät ja joissa kokeillaan varsin rohkeasti uusia lähestymistapoja teatteriin.