Kuniyoshi_Utagawa,_Japan,_The_actor

Kabuki on japanilainen teatterin muoto

 

Eräs perinteikkäimmistä teatterin muodoista on nimeltään kabuki. Se on klassista japanilaista teatteria, joka tunnetaan näyttävistä lavasteistaan, värikkäästä puvustuksestaan, upeista kasvomaaleistaan sekä viimeisen päälle hiotuista koreografioistaan. Näytelmät esitetään suurella, pyörivällä lavalla, jossa on käytössä erilaisia taustakankaita sekä piilo-ovia, joista näyttelijät voivat putkahtaa esille sopivalla hetkellä. Yleensä lavan vasemmalta puolelta löytyvät näytelmän kannalta olennaisimmat ja tärkeimmät hahmot ja oikealta puolelta näytelmän tapahtumien kannalta pienemmässä roolissa olevat hahmot. Kabuki-näytelmissä tyypillisiin juonenkäänteisiin kuuluvat muun muassa rakkaus, tragedia, vietteleminen ja erilaiset historiallisiin tapahtumiin pohjautuvat konfliktitilanteet. Kabukissa esiintyy yleensä pelkästään miehiä, jotka esittävät myös naishahmoja näytelmissä. Kabukia näyttelevät ovat usein perineet ammattinsa omalta isältään, joka on perinyt sen omalta isältään ja niin edelleen.

Vaikka teatterista vähemmänkin tietävät usein tunnistavat kabuki-näytelmistä tutut kasvomaalaukset, on yhtä tärkeässä osassa myös tanssi. Länsimaisessa teatterissakin tanssitaan, mutta tyyli on hyvin erilainen. Siinä missä länsimaisessa teatterissa tanssi on usein kepeää, on kabuki-näytelmissä tapana usein tömistellä lattiaa rytmikkäästi. Usein tanssin koreografioista on ammennettu inspiraatiota vanhoista japanilaisista kansantansseista. Kabukin ja länsimaisen teatterin suurimpiin eroihin kuuluu myös se, että kabukissa näyttelijät eivät juurikaan pyri tekemään näytelmästä aitoa ja uskottavaa, vaan näytelmä saa näyttää näytelmältä. Kabuki-näyttelijät esiintyvät toisinaan hyvinkin dramaattisesti ja kaikki näyttelijöiden eleistä, asuista ja vuorovaikutuksesta lähtien on suureellista. Länsimainen teatteri pyrkii usein realistiseen vaikutelmaan, mutta kabukissa painotus on ennemminkin tyylissä.

Valtaosa kabuki-näytelmistä on itse asiassa varsin vanhoja, ja etenkin Japanissa niissä kerrotut tarinat ovat monelle tuttuja. Monet kabukissa näyteltävistä tarinoista on alunperin kirjoitettu 1600- ja 1700-luvuilla Edo-kaudella, mutta usein esityksiä muokataan esimerkiksi repliikkien osalta siten, että ne sopivat paremmin nykyaikaan ja ovat helpommin ymmärrettäviä. Kabuki on nykypäivänä niin modernia, että usein tarjolla on teatterisalin sisäänkäynnin yhteydessä vuokrattavia kuulokkeita, joista voi esitysten aikana kuunnella näytelmää koskevaa selitystä nykyään käytössä olevalla japanin kielellä.