Suomessa on 2020-luvulla enemmän yksinäisiä ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi kiireinen elämänrytmi, kaukana asuvat sukulaiset ja työelämän pirstaloituminen ovat syitä yksinäisyyden lisääntymiselle. Yksinäisyys on pahimmillaan uhka yksilön mielenterveydelle ja jopa hengelle. Lievemmässäkin tapauksessa se latistaa voimakkaasti elämänlaatua. Moni yksinäinen on kokenut saavansa yksinäisyyden tunteisiinsa lievitystä kirjallisuudesta ja teatterista, vaikka ne eivät todellista ihmistä luonnollisesti korvaakaan.
Kirjasta voi löytää sukulaissielun
Kirjallisuus voi lohduttaa yksinäistä monella tavalla. Kirjoissa voi kohdata sukulaissielunsa sellainenkin ihminen, joka ei ole löytänyt pysyvää ystävää oikeassa elämässä. Tällainen kokemus saattaa olla vahvasti eheyttävä, sillä se hälventää surun ja häpeän tunnetta siitä, että olisi maailmassa ainoa tietyllä tavalla ajatteleva tai kokeva henkilö. Lisäksi yksinäisyyden teemasta on kirjoitettu lukuisia kaunokirjallisia teoksia sekä esimerkiksi runoja, jotka niin ikään hälventävät tunnetta yksinäisyyden ainutkertaisesta kokemuksesta.
Kirjallisuudessa piilee myös runsaasti avaimia itsensä ymmärtämiseen. Esimerkiksi erilaiset psykologiset teokset ja self help -kirjallisuus tarjoavat työkaluja oman pohdinnan tueksi, kun haluaa miettiä omalla kohdallaan yksinäisyyden syitä tai sen vaikutuksia. Parhaimmillaan kirjoista löytyy myös ajatuksia, joiden avulla omaa yksinäisyyden kierrettään voi kenties alkaa purkaa.
Teatterissa kuvataan yksinäisyyttä koskettavasti
Teatteri on kautta aikojen ammentanut voimaansa suurista tunteista, joita ovat onnen ja rakkauden rinnalla myös muun muassa suru ja yksinäisyys. Monen mielestä on järisyttävä kokemus nähdä teatterin lavalla näytelmähenkilö, joka kuvaa yksinäisyyttä samalla tavalla kuin on sen itse joskus kokenut. Näyttämötaide antaa mahdollisuuden käsitellä yksinäisyyttä draaman ja komedian keinoin, jolloin sitä voi tarkastella ikään kuin aivan uudesta näkökulmasta.
Teatterin katsomo on myös paikka, jossa katsoja ei koe yksinäisyyttä, vaikka olisi tullut paikalle yksin. Siellä, muiden joukossa istuessaan ja yhteisen kokemuksen jakaessaan, tuntee yleensä vahvasti kuuluvansa joukkoon ainakin teatteri-illan ajan. Ajatusten vaihtamista näytöksestä voi usein jatkaa esimerkiksi netin tai Facebookin keskustelupalstoilla, joiden kautta moni on myös löytänyt itselleen teatteriseuraa rohkeasti kysymällä. Tällaisista tapaamisista on alkanut lukuisia ystävyyksiä ja parisuhteita, kun teatteria ja kirjallisuutta rakastavat ihmiset ovat löytäneet toisensa.