Teatteri ja kirjallisuus ovat monelle nuorelle rakkaita harrastuksia. Vaikka teatteria voisi väittää kirjallisuuden alalajiksi, on se oma taiteenalansa, joka poikkeaa monella tapaa siitä, mitä kirjallisuudesta nykyää ajatellaan. Kun kirjallisuus: pitkä- ja lyhytproosa, esseistiikka ja runous ovat useimmiten yhden ihmisen kirjoittamia ja niitä luetaan yksin hiljaa mielessä, on teatteri on aina yhteistyötä. Teatteri vaatii näytelmäkirjailijan, ohjaajan, jolla on visio kuinka teksti elävöitetään, näyttelijöitä jotka herättävät tuon vision henkiin. Teatteri on esitys joka tapahtuu fyysisessä tilassa ja ja näin ollen se vaatii lavastajia, puvustajia, valosuunnittelijoita ja niin edelleen. Teatteriesitys kestää vain hetken, kun kirjallisuus on parhaimmillaan ikuista. Mutta kuten kirjallisuus, teatteri vaatii aina yleisön.
Kirjallisuus ja teatteri nuorten harrastuksena
Sekä kirjallisuus että teatteri ovat aikakaudesta toiseen nuorten suosikkiharrastuksia. Tunnemme populaarikulttuurin stereotypioista ja ehkäpä omista nuoruusajanmuistoistamme tietyt tyypit: kirjatoukat, jotka yhtenä päivänä lukevat tuhatsivuista fantasiaeeposta tai venäläistä klassikkoromaania, joka jo seuraavana päivänä on saatettu loppuun ja tilalla on jo jotain muuta. Muistamme myös ne – tai ehkä olemmekin yksi heistä – jotka koulun jälkeen suuntasivat nuorisoteatteriin ja esittivät myös koulun näytelmissä kovaan ääneen kaikki pääroolit.
Näyttely on yksi keinoista joilla nuoret voivat hakea omaa identiteettiään ja peilata itseään roolihahmoihinsa ja kokea ja kokeilla turvallisessa ympäristössä oman persoonallisuutensa eri puolia. Tämä on osa nuoruuden kehittymistä, mikä nuorilla näkyy vaikkapa kehittyvässä musiikkimaussa, jota voi seurata levynmyynnin kuoltua vaikkapa Spotifyn suosikkilistoista tai nuorisomuodin eri virtauksissa. Niitä näkyy vaikkapa alan kaupoissa joista yksi on Kids Brand nuorisobrändien Store -kauppa.
Myös kirjallisuuden lukeminen tarjoaa nuorille samaistumisen malleja ja uusia maailmoja, joilla laajentaa ymmärrystä ja empatiaa ja vastauksia kysymyksiin, kuten “kuka minä olen” ja “mitkä ovat arvoni”. Kirjallisuuden harrastuneisuus ei tarkoita vain tekstin lukua, vaan myös tekstin tuottamista. Kuten teatterin harrastajat, myös nuorilla kirjoittajilla on omia ryhmiään ja työpajojaan, joissa he saavat sekä ammattilaisen antamaa palautetta että vertaispalautetta.
Yksi Suomen kuuluisimmista ja perinteikkäimmästä kirjoittamiseen keskittyvistä yhdistyksistä on Nuoren Voiman liitto, joka järjestää myös erilaisia kursseja aloitteleville kirjoittajille. Kuitenkin myös tässä internet on demokratisoinut harrastusmahdollisuuksia: nuoret kirjoittavat nuorille erilaisilla foorumeilla ja kirjallisuuteen keskittyvissä blogeissa ja verkkoyhteisöissä. Näissä yhteisöissä suositellaan maapallon toisella laidalla asuvalle tiettyä kirjasarjaa ja puidaan juonenkäänteitä ja hahmojen uskottavuutta purevissa kirja-vloggauksissa. Fanifiktio on myös yksi nuorisokirjallisuudeksi mielletty kirjoitusmuoto, jonka harrastajiston parista on noussut myös kirjailijoita bestseller-listoille.
Haaveena näyttelijän ammatti
Monet lukiot ovat profiloituneet ilmaisutaidon lukioiksi. Näistä lukioista ehkäpä kuuluisin on Kallion lukio, jonka oppilaat opiskelevat muokatun opetussuunnitelman mukaisia kirjalliseen ilmaisuun tai teatterityöhön painottuvilla linjoilla. Näihin lukioihin haetaan erikoismenettelyiden kautta ja opiskelijoilla on usein tavoitteenaan kirjoittaa tai näytellä ammatikseen. Joissain Suomen yliopistoissa voi opiskella kaunokirjallisuuteen liittyviä kirjoituskursseja, mutta yhdestäkään laitoksesta ei valmistu ammattikaunokirjailijaksi tai esseistiksi. Näin ei ole teatterin alalla, vaan ammatillinen koulutus on mahdollista. Vaikka Suomi on täynnä harrastelijateattereita, monet nuoret kuitenkin haaveilevat näyttelijänammatista työnään. Sekä Taideyliopiston alajaos Teatterikorkeakoulu että Tampereen yliopiston Teatterityön tutkinto-ohjelma ovat
kilpailtuja koulutusohjelmia, joiden sisäänottoprosentti on kuuluisan matala, noin puolitoista prosenttia.